Pohdintoja.

Ajattelin nyt perseilypäivän kunniaksi vähän pohdiskella yleisesti mun suhdetta liikkumiseen, ulkonäköön ja siihen, miksi (taas) kamppailen näiden juttujen kanssa.

Oon aina ollu semmonen 'perusliikkuja', pienenä maalla asuessa tuli aina pyöräiltyä kavereille, koulussa hiihdettiin ja naisvoimistelijoiden masinoima jumppa oli kerran viikkoon. Liikkuminen oli hauskaa ja samalla sosiaalista, jumpassa näki kavereita ja olihan niiden kanssa mukava luistella, juosta pitkin metsiä ja mitä ikinä tenavat nyt tekeekin. Vähän vanhempana kavereiden kanssa tuli sitten jo lähdettyä 'ihan oikeasti' lenkille. Varsinaisista ulkonäköpaineista en muista ala-asteella kärsineeni, onneksi. Toki tiedostin sen, että olin 'isompi' kuin muut, mutta en ollut lihava. Muut vain olivat hirvittävän siroja.

Mä olen ilmeisesti jollain tavalla onnekas, kun koululiikunta ei aiheuttanu mulle minkäänlaisia traumoja ja yläasteella oli aika, kun pidin koululiikuntaa ihan tosi hyvänä juttuna. Ysillä mulla taisi olla läpi vuoden, normaalin liikunnan lisäksi, joku valinnainen liikunta. Silloin oli muutenkin mun liikunnallisesti aktiivisin aika. Innostuin laihduttamaan, kun olin 'hirvee läski'. Nyt voisin melkein niistä 'läskimitoista' antaa vasemman käden ja oikean silmän näön, näin kärjistetysti :'D Onnistuinkin sitten laihduttamaan Painonvartijoiden pisteillä varmaan viisi kiloa ja sitten tyssäs. Enempää en tainnut halutakaan laihtua, tärkeää oli vain päästä tietyn kymmenluvun alapuolelle.

Joka tapauksessa, liikuin tuolloin jopa 10 tuntia viikossa ihan vaan liikkumisen riemusta. Olo oli energinen ja tykkäsin käyttää kroppaani, eikä esimerkiksi hikoilu tai ihan raivon punaisena heiluminen ihmisten ilmoilla ole ikinä ollut mun mielestä kamalaa :D Tuolloin taisin ymmärtää myös sen, että saisin laihduttaa iät ja ajat, eikä minusta tulisi keijumaisen siroa ikinä. Mun kroppa on hieman jytkympää tekoa, hartiaa ja lantiota löyty :P Ajattelin jo silloin, että kun ei minusta kerran hoikkaa tule ikinä, niin samalla 'vaivalla' voisin olla timmimimmi ja tällainen kroppa miellyttää silmääkin enemmän.

Sitten kävikin niin, että juuri ennen lukion aloittamista tuli parisuhde ja se liikkuminen sitten jäi. Niinku jäi vähän kaikki muukin. Oon kyllä ikuisesti vihainen itselleni, että hylkäsin omat harrastukset ja ystävät (toki hetkellisesti) jonkun kaksilahkeisen takia. Ei ollu loppujen lopuksi ollenkaan sen arvoista. Seurustelua kesti reilut kaksi vuotta ja sitten pistin pelin poikki. Onneksi ystävät antoi anteeksi ja sain taas oman elämäni takaisin :) Sitten alkoikin se 'villi ja vapaa' sinkkuelämä, pahimmillaan heiluttiin porukalla baarissa jopa kolme kertaa viikkoon ja tietäähän sen, miten siinä käy. Kiloja tuli roimasti lisää ja ainut liikunta taisi jotain satunnaista lenkkeilyä lukuunottamatta olla baarin tanssilattian tamppausta :D

Lopulta tuli sekin aika, kun koko baareilu alkoi tympiä ja tuli stoppi. Onneksi sitten osa tulleista kiloista hävisi ihan sillä, että alkoholin kulutus laski huomattavasti. Lopputulos on kuitenkin se, että vielä olisi n. 7 kiloa niitä juomalla hankittuja kiloja jäljellä ja senkin jälkeen saisi mun puolesta lähteä vielä 8 kiloa :D Eli siis painonpudotusta tässä haaveillaan, sen takia olen taas yrittänyt ottaa liikuntaa osaksi elämää. Se vaan tuntuu niin perhanan työläältä! Välillä innostun ja liikun viis-kuus kertaa viikkoon ja sitten taas tulee laamailukausia, jolloin sohvalta jääkaapille on liian pitkä matka :D

Vuoden alusta olen nyt siis pyrkinyt lisäämään liikkumista pikkuhiljaa, aiemmin olen vaatinut itseltäni ihan hulluja määriä ja tuloksia. Esimerkiksi kahden viikon ruokavalion parannuksen ja ahkeran liikkumisen jälkeen voi mun mielestä ihan hyvin näyttää eräältä kaikkien tuntemalta Jutalta :'D Sure... Nyt on siis sellainen sopivan hidas tahti ja elämään mahtuu juhlia ja extempore ulkonasyömisiäkin. Oli tosi siistiä tajuta, että 'huonosti' syöminen ei estä tavoitteisiin pääsyä, se vain hidastaa sitä. Ja mihinkäs mulla ois kiire valmiissa maailmassa :D Eikä musta edes ole noudattamaan mitään tiukkoja ruokavalioita, ruoka vaan on NIIN hyvää.

Huomenna siis taas salille, maanantaina tuli jo käytyä, hyvä minä! Maanantaina otin myös pari uutta alavartaloliikettä mukaan, haavenani kun on aitajuoksijan takamus ;) Askelkyykyt käsipainojen kanssa oli kyllä jotain aika uskomatonta! Puuskutin ku höyryveturi ja jalat tärisi niin, että kermasammios niillä ois voinu tehdä voita :D Mutta ei se mitään, tavoitetoistot sain täyteen ja olin tyytyväinen. Valitettavasti unohdin mun sykemittarin kotiin, ois ollu mielenkiintoista tietää, paljonko meni kaloreita ja missä sykkeet huiteli. Toisaalta, kyllä ilmankin tiesi, että tehokasta oli. Ja tälläkin hetkellä tietää tehneensä :D

Tätä sitten treenin jälkeen :)

Pinkistä sheikkeristä palkkarikin maistuu paremmalta! Plus iltapalapirtelö :)

Suunnon M4, yllättävän tehokas tsemppari!

Tämmöstä tänään, cya!